Niin tuli sitten aika pentujen muuttaa uusiin koteihinsa. Ensimmäisenä matkaan lähti Punanenä, se muutti pois jo seitsenviikkoisena. Sen uusi perhe oli käynyt edellisellä viikolla parikin kertaa sitä katsomassa, ja oli koskettavaa nähdä kuinka se rynnisti uutta emäntäänsä vastaan tämän kävellessä keittiön portista sisään. 

Kun Punanenä oli lähtenyt, muut pennut viettivät todella rauhallisen päivän. Ehkä ne ihmettelivät mihin velipoika oli mennyt, mutta väkisinkin mieleen tuli myös että oliko se ollut juuri Punanenä joka oli villinnyt laumaa? Toiveajattelua, seuraavana päivänä vanha tuttu melske alkoi taas :D

Kahdeksan viikkoa täytettyään pois muuttivat Mustajalka, Kryptis ja Pilkkutyttö. Kaikki lähtivät reippaina matkaan ja tytyy myöntää että tuona iltana olo oli melko haikea.

Mutta kyllä ne kolme jäljelle jäänyttä poikaakin pitivät aamuviideltä kunnon herätyskonsertin. Lisäksi, illalla niiden ruoka-annosta oli ollut hieman vaikea sovittaa sopivaksi ja Tulppiksen syötyä yksin yli puolet minun piti lisätä toisille kahdelle extraa,  aamulla "sitä ihteesä" oli ihan runsaasti. Noh, nyt aion nauttia näiden kolmen seurasta vielä muutaman päivän, suunnitteilla on hihnakävelyä ja koulutuskentällä vierailua. Alkavalla viikolla sitten Ville ja Pläkkikaula odottelevat hakijoitaan ja Tulppis jää yksin.

Tämä blogi hiljenee nyt, palaan asiaan seuraavaa pentuetta tilattaessa, toivottavasti ensi vuonna. Kiitos henkisestä tuesta kaikille ystäville, kiitos luottamuksesta pentujen ostajille ja muille niitä kyselleille. Kiitos miehelleni Timolle ja kiitos pojalleni Askolle. Ilman teitä tämä olisi ollut ylivoimainen urakka.

Toivon pentujen elämään kaikkea hyvää ja toivon että ne tuovat uusille perheilleen paljon iloa ja mukavia muistoja. Toivottavasti nähdään usein!

Pentujen kasvaessa alkoi niiden hoitaminen todella tuntua työltä. "Sitä ihteesä" tuli ihan riittävästi, lattialle huolella levitetyt sanomalehdet revittiin pieneksi silpuksi, jääkaappimagneetit piti ryhmitellä uudelleen aivan jääkaapinoven ylälaitaan. Portista keittiöön kulkemisessa piti käyttää erityistaktiikkaa jotta pentulauma ei vyörynyt postin väärälle puolelle. Ulkona ne viipottivat kuka minnekin eikä niillä tietenkään ollut mitään käsitystä siitä missä tonttimme rajat kulkevat!

Ei siis ihme että pentujenhoidon ja työssäkäynnin lisäksi en juurikaan ehtinyt päivitellä tätä blogia... suonette anteeksi! Jokainen päivä toi kuitenkin pennuista uusia piirteitä esiin ja jokaisena päivänä minä opin koirista jotain uutta. Kokemuksena tämä pentue on ollut suorastaan järisyttävä. 

Kerran pakkasin pennut autoon ja ajoin koulutuskentälle. Siellä otin kaikki laumana ulos mutta sitten kaivelin liivintaskusta nakkipaketin esiin. Näin tehtiin ensimmäisiä luoksetuloharjoituksia; se sai nakinpalan joka tuli nopeimmin tai tunki lähimmäs minua. Kun jokainen oli saanut maistaa tuota uutta herkkua, lähdin kävelemään ja pennut tulivat todella tiiviisti perässä!

Kotipihassa olen kuljettanut katrasta lelulla. Parhaaksi saalisärsykkeeksi on osoittautunut kuusenoksa. Ulommaiset havut liikkuvat houkuttelevasti ja ovat hyvänmakuiset pennun iskeä hampaansa. Kun olen antanut oksan niille voitettavaksi, ne jatkoivat sen vetämistä keskenään. Sama ilmiö toistui narulelulla.

Sisällä ne edelleen heräsivät viideltä. Jos olin antanut iltaruuan vasta yöllä töistä tullessani niillä ei ollut aamulla vielä nälkä, mutta ne kaipasivat toimintaa. Toisinaan niiden hiljentämiseksi riitti että kävin keittiössä vähän rapsuttelemassa niitä, toisinaan puruluut rauhoittivat ne mutta joskus muu ei auttanut kuin viedä ne ulos. Täytyy vaan ihmetellä miten sellaiset kasvattajat, jotka asuvat kerrostalossa, hoitavat tämän vaiheen?

Kaikki pennut oppivat seitsemännellä viikolla kakkimaan ulos mennessään. Tietenkin läjiä tuli sisäänkin mutta aina kun mentiin ulos, ne kyykkäsivät - usein rivissä. Tämä käytös vielä vahvistui kahdeksannella viikolla. Sitten kun eräs perhe kysyi onko pennuilla ollut ripuleja, aloin vasta ajatella asiaa: ne eivät kertaakaan ole olleet vähääkään löysäkakkaisempia! Onko pentueilla sitten useinkin ripuleita, sitä en tiedä.

Puruluiksi annoin alussa pelkkiä rouhetikkuja ja poron kylkiluita. Sitten laajensin valikoimaa vähän ismompiin puristelätkiin ja maissipuruluihin. Nuo viimeksimainitut (siis sellaiset vihreät tai vaaleat, krokotiilin tai hammasratas-tangon malliset) olivat selkeästi parhaita: pennuilla kului aikaa niiden jyystämisessä ja ne pitivät niiden mausta.

Vieraita kävi enemmän kuin meillä on koskaan yhteensä käynyt, eikös sitä sanotakin että koiraharrastus yhdistää ihmisiä! Anteeksi kun en keitellyt kaikille kahvia, oma vatsa ei vaan olisi kestänyt! Pennut ilahtuivat joka kerta yhtä paljon, olipa vieras sitten lapsi tai aikuinen, entuudestaan tuttu tai ekakertalainen. Ne suhtautuivat kaikkiin yhtä vilpittömän avoimesti. Alla kuva pentujen luona vierailleesta Seamus-papasta:

Lumet alkoivat sulaa ihan yllättäen ja pennuille avautui jään ja lumen alta ihan uusi ja outo hajumaailma. Sen myötä ne alkoivat viihtyä ulkona yhä kauemmin ja kauemmin. Eräänäkin aamuna ennen töihin lähtöä ravasin pihaa edestakaisin pyydystäen pentuja ja kantaen niitä väkipakolla sisälle, vain huomatakseni että ne olivat työntäneet huonosti sulkemani oven uudelleen auki ja juoksivat pihassa taas valtoimenaan. En ihan myöhästynyt töistä mutta kiirettä piti...

Keittiön (=pentuhuoneen) siivous oli aina projekti sinällään mutta pentujen valtava leikkihalu ei yhtään helpottanut urakkaa. Ne ensin alkoivat repiä käsistäni sanomalehtiä joita vaivoin yritin koota, sitten ne roikkuivat hohoissani, lahkeissani ja tukassani, seuraava saalistuksen kohde oli lakaisuvälineistö ja lopuksi sinipiika sai tuta naskalihampaista. Kun kelit lämpesivät, aloin viedä pennut autoon siksi aikaa että sain lattian puunattua. Yllättävää kyllä, pennut tulivat auton viereen aina yhtä innoissaan vaikka aina ei matkalle lähdettykään.

Koitin kohdella pentuja myös yksilöinä, valitettavasti täytyy vaan tunnustaa että aika ei kertakaikkiaan riittänyt tehdä niiden kanssa kaikkea mitä olisin halunnut. Osa niistä pääsi yksin autoajelulle (mm. Mustajalka oksensi Askon housuille...) ja osaa vähän taluteltiin hihnassa. 

Valokuvia on otettu satoja, mutta ehdottomasti parhaat kuvat otti ystäväni Johanna Koskiaho. Hänen otoksensa ovat albumissa täällä .

Pentujen täytettyä kuusi viikkoa, oli aika tarkistuttaa niiden silmät. Voihan ne aikaisemminkin tarkistaa, mutta silmät kun ovat vielä pienet, niitä on vaikea katsoa. Toisaalta taas tutkimisen jättäminen myöhempään voi johtaa vääriin tuloksiin sillä CRD saattaa peittyä tuossa 7-8 viikon iässä silmään kehittyvän pigmentin alle.

Pakkasin pennut aamulla autoon, kaikki samaan häkkiin, ja ajelin Viitaniemeen. Onneksi Kaisa tuli avuksi sillä siinä apukäsiä tarvittiin! Ensiksi kannoimme koko häkin pentuineen päivineen sisälle, sitten laitoimme kaikille silmätipat. Sitten oli hetki aikaa täytellä tarkastuslomakkeita, sen jälkeen eläinlääkäri Päivi Kallioniemi otti meidät vastaan. 

Ensin pennut tutkittiin päällisin puolin ja kuunneltiin niiden sydämet. Pojista kaikilla muilla paitsi Tulppiksella oli molemmat kivekset jo paikoillaan. Tulppiksellakin toinen tuntui nivuskanavassa ja luulenpa että se toinenkin siellä on tuloillaan, mutta pääasia että näillä uusiin koteihin suuntaavilla oli tämä "varustus" kunnossa. Hammaskalustot olivat melkein kaikilla hyvät, riittävän leveät alaleuat ja leikkaavat purennat. Tässäkin asiassa Tulppis oli poikkeus, sen alaleuka on kapea ja kulmurit osuvat kitalakeen. No, odotellaan miten ne pysyvät hampaat sille tulevat. Sehän on pikkupentuna juonut tuttipulloa ja tutti ei ole niin leveä kuin nartun nisä, se saattaa vaikuttaa hampaiden asentoon. Ainoa napatyrä löytyi Kryptikseltä mutta sekin oli niin pieni että on kuulemma mahdollista että se kuroutuu itsekseen..

Sydämiä kuunnellessä pieni sivuääni kuului Tulppikselta ja Pläkkikaulalta. Pennuillahan on joskus tällaista ja se häipyy ennen puolen vuoden ikää, todennäköisesti niin myös näiden kahden tapauksessa. 

Sitten laitettiin valot pois ja alettiin tutkia silmiä. Lakihan on geenitestattu ja se on CEA:n kantaja. Ahtia ei ole testattu mutta ilmiasultaan se on terve kuten tietysti Lakikin. Pennut siis saattoivat olla joko kaikki terveitä (jos Ahti olisi geneettisesti terve) tai n. puolet sairaita jos myös Ahti olisi kantaja. No, jo ensimmäinen pentu näytti miten asianlaita on: Pilkkutytöltä löytyi toisesta silmästä CRD. Ja aikalailla laskennallisten todennäköisyyksien mukaan mentiin: Pläkkikaula, Kryptis, Urho ja Tulppis olivat terveitä. Mustajalalla, Punanenällä ja siis Pilkkutytöllä oli CRD. Lisäksi Mustajalalla löytyi toisesta silmästä PPM-rihmastoa.

Sitten laitettiin vielä Lakille rabiesrokote joka tässä pentutohinassa oli päässyt menemään vanhaksi. Vähän harmittaa kun sen vasta-ainetesti - johon silloin aikoinaan nähtiin todella paljon vaivaa -  meni myös vanhaksi, mutta eihän sille mitään voi. Tiineenä en sitä uskaltanut rokottaa ja syksyllä vielä ei asia tullut pieneen mieleenikään.

Lopuksi kannoimme Kaisan kanssa pentuhäkin takaisin autoon. Kävin vielä kaupan kautta ja pennut olivat koko reissun ajan pissimättä eikä kukaan voinut pahoin. Hieno juttu!

Iso kiitos Kaisalle avusta!

Aika menee kuin siivillä ja toki kiirettäkin on pitänyt, pentujen hoito ja muu niihin liittyvä touhu käy kyllä ihan työstä. Vieraita on käynyt joka päivä, parhaina aamuin illoin, ja pennut vaativat jo paljon leikkimistä ja käsittelyä. Unohtamatta tietenkään siivoamista.... töistä tullessani keittiö on kuin hävityksen kauhistus ja sanomalehtiä saa vaihtaa hikipäässä. Lattianpesuainettakin on kulunut jo pullollinen :D

Toki enin osa ajasta kuluu ihan vaan istuskellessa keittiön lattialla ja ihastellessa niiden touhuja. Silläpä en ole ehtinyt tänne blogiinkaan juuri mitään päivittelemään.

Pennut ovat saaneet uudet kutsumanimet, mutta jatkan tätä blogia niiden syntymänimillä selkeyden vuoksi. Suullisesti kuitenkin puhuttelemme niitä niiden uusilla nimillä. Tulppikselle ei ole keksitty vielä uutta nimeä: toisaalta miksei se voisi jäädäkin Tulppikseksi kun se selvästi jo nimensä tuntee? Mietinnässä kuitenkin on joku vaihtoehto, ehdotuksia otetaan vastaan!

Laki ei enää viihdy pentujen seurassa: se käy aamulla, iltapäivällä ja illalla "laskemassa" pennut ja samalla ne saavat hiukan imeä. Onhan se jo osansa tehnyt ja sen on aika alkaa kuntoilemaan ja urheilemaan jälleen :) Pennut syövät nappula-aterian kolmesti päivässä. Monet pennunkasvatusohjeet neuvovat syöttämään pennut neljästi mutta minä en kerta kaikkiaan käsitä mihin väliin sen neljännen aterian laittaisin? Ne syövtä aamulla siinä 7-9 maissa, iltapäivällä riippuen työrytmistä 2-5 välillä ja kolmannen kerran vielä ennen yötä 11 maissa. Ne eivät vaikuta missään välissä nälkäisiltä joten kaipa tuo riittää. Ruokaa olen antanut niille niin paljon kun ne haluavat, siinä vaiheessa kun viimeinenkin pentu poistuu kupilta saa joku aikuisista koiristamme loput välipalaksi.

Tai siis, pitää sanoa kupeilta. Nimittäin Tulppis heittäytyi herraksi talossa ja alkoi suorastaan raivoisasti vahtia ruokakuppia ajaen toiset pennut sivuun. Tokihan siitä kaikki saivat silti syödäkseen, nälkäiset pennut kiersivät Tulppiksen toiselle puolelle kun se ärhenteli toisella puolella olevalle pennulle, mutta Tulppiksen itsensä parhaaksi päätin palauttaa ruokarauhan ja nyt se saa syödä omasta kupistaan. Muilla pennuilla ei ole ongelmia aterian jakamisen kanssa.

Tulppis on myös alkanut ruopia maata pissattuaan. Siinä kirjaimellisesti kusi lentää kun se ensin pissaa lattialle vaikka osuisikin sanomalehdelle, kun se alkaa ruopia takatassuillaan. Kova jätkä olevinaan. Tulppis on muutenkin taas kehittynyt huimasti, nyt ainoa merkki sen ongelmista on enää nukkuessa tapahtuva lihasten nykiminen. 

Pilkkutyttö oppi ensimmäisenä kipittämään portaat ylös ja alas. Isommat pojat kyllä olivat kiivenneet rappusia yksi kerrallaan mutta Pilkkutyttö menee ne sujuvasti pomppimalla yhtäjaksoisesti koko matkan keittiöstä ulos ja takaisin sisään. Muutenkin se on kova tyttö pomppimaan ja sillä tuntuu olevan hyvä tasapaino ja takajalkojen hallinta.

Taisteluleikit alkavat olla tosi rajuja. Pennut kaikki pitävät vetoleikeistä ja vetäessään myös ravistavat lelua. Nyt pitäisi vaan saada suunnattua kaikki veto- ja repimishalu leluihin, ei ihmisten vaatteisiin. Suurin osa pennuista kun menee lapsiperheisiin ne on käytännössä pakko saada ymmärtämään että vaatteissa ei roikuta. Erityisesti pidän Mustajalan leikkimisestä, se puree hyvin koko suulla eikä korjaile otettaan, murisee kylläkin.

Ulkona ne viihtyvät päivä päivältä paremmin. Reviiri laajenee ihan huomaamatta... nyt olen alkanut viedä niitä ulos suoraan keittiön ovesta mutta sitten löytänyt tassunjälkiä Dodgen tallin edestä. Muutaman kerran tosiaan laitoin pennut keskenään pihaan siksi aikaa että sain lattian luututtua. Nyt en uskalla enää jättää niitä yksin etteivät ne mene tielle tai isojen koirien puolelle. Onneksi Asko on aika ahkera niitä vahtimaan. Seuraavaa pentuetta suunnitellessa täytyy kyllä ehdottomasti rakentaa jonkinlainen tarha jossa pennut pysyvät. 

Toinen matokuuri taisteltiin pentujen kurkkuun toissapäivänä. Annoin jälleen Canexia kuten 3-viikkoisenakin. En ole nähnyt niiden ulosteissa matoja mutta muutamalla maha vähän römpötti joten on hyvin mahdollista että loisia oli. Nyt ne muuten liikkuessaan enemmän ovat alkaneet rungoiltaan tiivistyä, ja Punanenäkään ei ole enää pullukka, Pläkkikaula on saanut painossa sen kiinni! Nuo pojat panavat nyt 4450 grammaa. Kryptis-tyttö on jäänyt pienimmäksi kuten asiaan kuuluukin, se painaa 3660 grammaa.

Pentujen paperit tulivat jo Kennelliitosta, Koira-Netissäkin ne jo näkyvät. Maanantaina mennään eläinlääkäriin silmä- ja terveystarkastuksiin. Sitten pikkuhiljaa ne lähtevät uusiin koteihin. Kyllä niitä tulee ikävä. Näistä viimeisistä viikoista täytyy ottaakin kaikki irti ja nauttia pentujen kanssa puuhastelusta :)

Pentujen täytettyä viisi viikkoa tuli Mujusen Salme laittamaan niille mikrosirut. Ennakkovalmisteluina olin pitänyt pentuja ulkona puolisen tuntia, mutta vielä kun salme tuli, muutama kiekui hereillä. No, aloitettiin nukkuvien puolueesta ja kun hommassa edettiin, kaikki sirut saatiin tuikattua  puoliunessa oleville pennuille. Itse asiassa Pilkkutyttö ei tainnut herätä ollenkaan koko toimenpiteeseen ;) Kryptis oli ainoa joka vähän kiljaisi, muut joko eivät sanoneet mitään tai ihan pienesti vingahtivat. Kiitos Salme jälleen kerran asiantuntevasta ja koiraystävällisestä avusta!

Pennut on nyt sitten myös rekisteröity, odottelemme papereita jo tulevalla viikolla.

Viides viikko sujahti taas kuin siivillä. Kuten arvata saattaa, pentujen päästäminen vapaaksi koko keittiöön ei kauaa niille riittänyt vaan  kohta ne alkoivat hinkua jo keittiön portista toiselle puolelle. No, tokihan silloin kun isot koirat ovat ulkona pennut saavatkin tutkia muutakin taloa, mutta pentutrvalliseksi esim. olohuonetta ei ole "asennettu" joten vain valvovan silmän alla siellä käväistään. 

Portilla sattui kuitenkin muutaman kerran joku kevyemmistä pennuista jäämään jumiin: ensin Urho tunkeutui puolien väliin niin että etujalat olivat toisella puolella mutta varsinainen rintakehä ei mahtunutkaan. Prtti piti purkaa että pentu saatiin pinteestä pois. Sitten Kryptis sujahti kokonaan portista läpi! Virittelimme tänä aamuna nuo reunimmaiset, vähän leveämmät välit kontaktimuovilla umpeen. Pianhan pennut kasvavat niin etteivät enää mahtuisikaan.

Eilen sitten lähdettiin ulos. Kaisan kanssa roudattiin pennut kahdessa erässä pihalle. Yöllä oli ollut pakkasta joten maa oli kyllä kylmä. Veimme ne kuitenmin aurinkoiseen pihan kohtaan. Kovasti siinä ihmeteltiin avaraa maailmaa! Kukaan pennuista ei varsinaisesti "jämähtänyt" niille sijoilleen vaan uteliaana ne tassuttelivat ympäriinsä. Vähän varovasti, matalana, mutta hännät pystyssä.

Pilkkutyttö ja Mustajalka tomerina

Kryptis seikkailee

Iltapäivällä Askon kanssa laitettiin kaikille uuden uutukaiset kaulapannat ja lähdettiin uudelle ulkoilulle. Nyt ei ollut enää niin kylmä. Asko sai pennut tulemaan peräänsä lumilinnaan ja pennuista näytti olevan hauskaa mennä lumitunnelista edestakaisin. Nyt otettiin jo vähän leikkiasennetta - ja tietysti kakkailtiin lumilinna täyteen mistä Asko ei oikein tykännyt. No, oppiipa koirien hoidon tämänkin puolen :D 

Pennut innoissaan Askon kanssa

Punanenästä tulee isona traktorikuski?

Kryptis käyttää kottikärryjä

Kaulapantoja ei ehditty ulos mennessä ihmetellä, mutta sisään tullessa alkoi melkoinen rapsuttelu. Meinasi siinä syöminenkin unohtua kun pentu toisensa jälkeen istui rapsuttamaan kaulapantaansa. Sitten ne keksivät että kaverin pantaa on kiva pureskella ja nyhtää. Ei siis passaa jättää niille pantoja kun ne ovat keskenään.

Mikä mun kaulassa on? (Pilkkutyttö)

Mustajalalla oli peräsuoli vähän pullistunut. Oliko sitten ollut vatsa kovalla vai mitä. Annoin sille kuitenkin parafiiniöljyä pienissä erissä pitkin päivää jotta pylly ei enempää ärry. Tänä aamuna se näyttikin jo ihan hyvältä, vähän turvonnut mutta ei enää punainen. 

Kuivamuonaa nuo ovat nyt saaneet kolme annosta päivässä. Osa pennuista tosin aina nukkuu eikä viitsi tulla syömään, ilmeisesti ne sen verran saavat Lakilta vielä maitoa etteivät ole nälkäisiä. Olen kuitenkin katsonut että sama pentu ei nuku useamman ruokintakerran ohi. Emonmaidonvastiketta olen vielä antanut Tulppikselle iltaisin, tuttipullo piti kuitenkin vaihtaa kupiksi sillä Tulppis puri tutin aina ihan lyttyyn. Vastike loppuu tänään, enempää en sitä tietenkään osta. Viisiviikkoiset pennut pärjäävät jo hyvin ilman maitoa, sitäpaitsi olen nähnyt myös Tulppiksen käyvän taas tissillä, vaikka jo luulin ettei se enää siellä käykään kun on syönyt muuta ruokaa jo niin kauan.

Vieraita on käynyt päivittäin. Pennut ovat kyllä vieraskoreita kun yleensä nukkuvat kun joku tulee... sitten myöhään illalla ja aikaisin aamulla riehutaan senkin edestä. Nyt kaikki kantavat leluja ja ovatpa ne innostuneet keskenään jo vetoleikkeihinkin. Tarkoituksena on näinä päivnä alkaa "treenailemaan" niiden kanssa yksitellen leikkimistä ja muita pikkujuttuja, eli pikkuhiljaa alkaa totuttaa niitä myös siihen että ne veljet ja siskot eivät aina olekaan läsnä. Myös ulos mennään hihnan kanssa harjoittelemaan.

Punanenä ja Mustajalka

Tulppis on ollut edelleen ilon aihe: siitä ei juurikaan enää edes huomaa että se on erilainen. Sen liikkeet vakiintuvat päivä päivältä ja se osaa jo kaikki kolme askellajia. Hyppääminen on vielä vähän huonommin koordinoitua kuin toisilla ja tunnustellessa huomaa että sillä ei ole niin vahvat lihakset kuin muilla pennuilla. Tämän vuoksi se myös näyttää huonommin kulmautuneelta. Pään asento on kuitenkin suoristunut ja korva asettunut oikein. 

Tulppis

Kuukauden ikään ehtineet pennut ovat taas (yllätys yllätys) kasvaneet ja kehittyneet. Viime viikon alussa ne alkoivat herätellä minua öisin. Tunnollisena kasvattajana menin aina alakertaan katsomaan mikä pienokaisilla on hätänä, todeten että ne halusivat ainoastaan pois pentulaatikosta, leikkimään tai kakaklle. Kun kolmantena yönä nostin ne toistamiseen pois laatikosta ja ne vain kävivät naskalihampaillaan yöpukuni lahkeisiin kiinni, totesin että kaippa niiden on saatava laajentaa omaa reviiriään. Otimme pentulaatikosta etuseinän kokonaan pois ja siitä lähtien ne ovat saaneet leikkiä koko keittiössä vapaasti. Hyvin ne osaavat silti mennä laatikkoon takaisin nukkumaan, mutta ne ovat myös keksineet että äiti-Lakin nukkumapaikka ulko-oven edessä on melkoisen mukava. Elikkäs nyt ne nukkuvat usein kahdessa "kasassa" eri puolilla huonetta.

Lakin tissitulehduksen myötä pennut ovat alkaneet saada kiinteää ruokaa kolmesti päivässä. lakin tissit ovat kyllä parantuneet hyvin ja se on taas rauhallisesti antanut pentujen imeä, mutta selvästi sen maidontuotanto vähenee ja myöskään naskalihampaat eivät tunnu siitä mukavilta. Näin varmaan on tarkoitettukin että pennut pikkuhiljaa alkavat tulla toimeen omillaan. 

Ruokana ne ovat saaneet aluksi Royal Caninin Mother & Babydog Maxia, sen loputtua sekä Laki että pennut ovat nyt syöneet Eukanuban Medium Puppya.

Pennut ovatkin sitten tutstuneet myös vesikuppiin. Kaikilla on ollut vähän oma tyyli opetella juomaan: osa kokeilee kissamaisesti tassulla onko vesi kylmää, toisinaan kielellä livotaan niin korkealta ettei varmasti kastu kuin ihan kielenkärki. Kryptis pisti kuononsa kokonaan veteen ja lipoi sitten nenänpäältä pisarat. Kun kaveri tuli sitten viereen lotkottamaan tajusi Kryptiskin että sen kielen voi tosiaan laittaa sinne veteen. Toistaiseksi kukaan ei ole saanut vesikuppia nurin (koputtaa puuta) vaikka minulla on ollut mielessä jo monta päivää vaihtaa kuppi sellaiseen joka ei kaadu.

Pennut ovat myös kiinnostuneet leluista. Leluja tapetaan ravistelemalla ja niiden päällä painitaan. Punanenä, Kryptis ja Urho ovat myös jo kantaneet leluja ja pikkuhiljaa kaikilla muillakin alkaa olla samanmoisia elkeitä. Liikkuvasta lelusta ne kiinnostuvat heti mutta toistaiseksi sitä vielä otetaan kiinni tassuilla enemmän kuin suulla.

Tulppis on kehittynyt tosi hyvin. Se on ehkä kaikkein uteliain -  tämä johtunee paljolti siitä että se on saanut erityisuomiota kun olen sitä joutunut niin paljon sylissä hoitamaan. Se tulee perässäni talon muihin huoneisiin, tutkii paikkoja häntä pystyssä ja kipittää käytävillä. Pentujen keskinäisissä nujakoissa se jää alakynteen mutta jos satun paikalle, nostan sen pois toisten alta. Sen jälkeen Tulppis kuitenkin painelee toisten perään "kostamaan". Se haastaa kavereita painiin ihan siinä missä muutkin pennut.

Lakin antibiootti on saanut pentujen vatsat välillä vähän löysäksi mutta mistään varsinaisesta ripulista ei voi puhua. Kiinteän ruuan syöminen sitten vastaavasti on saanut niiden vatsat välillä vähän kovaksi. No, yhtä kaikki, kakkaa riittää...

Kaikkien hampaat kasvavat tasaista tahtia ja purennat näyttävät olevan tässä vaiheessa ok. Kulmureiden ja etuhampaiden lisäksi myös taakse on tullut isot hampaat. Kynsien leikkuu on helpottunut huomattavasti kun pennut viihtyvät hyvin sylissä ja ne kynnet eivät ole enää ihan minimaalisen pienet. 

Kryptiksellä on napatyrä jonka luulen jouduttavan kirurgisesti korjaamaan. Muiden navoista on jäljellä pienen pieni näppylä. Pikkuhiljaa alan jännittää poikien pallien puolesta. Sinisillä pojilla on jo selvät kivespussit mutta tuleeko niihin täytettä ...? Mustilla pojilla on sen verran enemmän karvaa että jos pussit on, niitä ei silmällä näe. Täytyy niitä sitten yrittää kopeloida aika ajoin.

Koska pentulaatikolle ei ole enää varsinaista tarvetta, aion sen purkaa tänään ja laittaa pennuille nukkumapesäksi kevythäkin. Muuten sitten keittiön lattia on vuorattu sanomalehdillä. Tosin välillä tuntuu siltä että on turvallisempaa kävellä itse niillä sanomalehdillä kun ne pissat ja kakat ei todellakaan aina osu niille lehdille :D

Viikonloppuna Laki on ollut todella vaisu hoitamaan pentujaan. Se on kyllä putsannut kakat mutta on pysytellyt pentulaatikon ulkopuolella, ja kun se on mennyt laatikkoon, se on imettänyt istualtaan tai seisaaltaan vain pikaisesti. Pennut ovat jääneet nälkäisinä kiljumaan. Toisaalta isoimmat pennut osaavat käyttää jokaisen tilaisuuden hyökätä maitobaariin, vai mitä sanotte tästä:

 Kuvaaminen kielletty!

Ensin ajattelin että kyllä se Laki asiansa hoitaa kun pennut eivät sitten suuremmin ole valittaneet, mutta eilen illalla Laki ei mennyt laatikkoon vaikka siltä ihan valui maitoa itsekseen. Mittasin kuumeen ja sitähän oli 40,4! Yksi etutissi oli kova. Annoin sille Synulox-tabletin ja puolikkaan kipulääkkeen (Canidryl) ja tänä aamuna soitin eläinlääkäriin. 

Eläinlääkäri Päivi Kallioniemi  totesi saman suurehkon kovettuman minkä itsekin olin huomannut. Maito oli kuitenkin ihan hyvän nkäköistä eikä vilejlyssäkään ilmennyt mitään kauheita pöpöjä. Laki sai (taas) antibioottikuurin ja ohjeet imettää, eli nyt pennut liatetaan nisille vaikka väkisin ja ennenkaikkea tuo kipeä nisä pitää saada joka kerta tyhjäksi. Kaalinlehtiä ja lämpöhauteita voi käyttää apuna maidon virtaamiseen, ihan kuin ihmisilläkin.