Laki tosiaan alkoi synnyttää ihan oppikirjamaisesti eilen aamupäivällä. Avautumisvaiheessa se oli pätkittäin rauhaton, mutta väliajat hyvin rauhallinen ainoastaan pyysi ulos muutaman kerran - ja siellä vain pienen tipan pissasi. Ulostaakin se yritti mutta mitään ei enää tullut.

Sitten iltapäivällä n. kolmen maissa se muuttui taas rauhattomammaksi ja alkoi kävellä selkä köyryssä. Supistuksia ilmeisesti! Kuitenkin Laki itse keskittyi enemmänkin itsensä putsaamiseen eikä edes yrittänyt ponnistaa, arvelin että avautuminen ei ole vielä valmis. Odoteltiin.

Sitten viiden maissa, ihan yks kaks, Laki ponnisti ja alkoi sen jälkeen lähes hysteerisenä nuolla itseään. Ulos tuli tummanvihreää limaa hirmuinen klöntti. Uutta supistusta ei tullut, niinpä kiskoin kumihanskan kouraan ja tunnustelin: emätin oli täynnä sitä vihreää mömmöä ja mitään pentua ei siellä tuntunut. 

Aloin soittaa eläinlääkäriin, tietysti juuri perjantaisin nuo sulkevat ovensa aikaisemmin ja maksullinen (kallis!) päivystysnumero kääntyi viime viikonlopun päivystäjän "olemme sulki"-vastaajaan. No pienellä salapoliisityöllä sain selville päivystäjän, sitten lapsen ja muiden koirien järjestely ja pikavauhtia Äänekoskelle. Minä istuin Lakin kanssa peräkontissa ja Timppa ajoi. Nyt tuli muuten testattua se että siellä takana tosiaan on ihan lämmintä!

Hiskinmäen eläinlääkäriasemalla päivysti minulle entuudestaan tuttu ja ammattitaitoisena pitämäni eläinlääkäri Tytti Harjunhahto. Hän tutki Lakin ja ehdotti leikkausta sillä pentua ei edelleenkään näkynyt tulollaan ja istukka oli kuitenkin oletettavasti irronnut jo pari tuntia sitten. Jouduimme hetken odottelemaan kun leikkaussalissa oli toinen potilas. Sitten menimme odotushuoneeseen jännittämään.

Olin jokseenkin varma että ainakin se irronnut pentu on kuollut, ja pahinta pelkäsin muidenkin kohdalla. Kun hoitaja tuli pyytämään meidät takahuoneeseen olin jo valmistautunut kohtaamaan pahimman... Sitten kuitenkin hän alkoi tuoda meille pentuja kuivattavaksi! Niitä tulikin reippaaseen tahtiin enkä ehtinyt niitä edes laskea saatikka sukupuolia katsoa. Apukäsiksi saimme klinikalla lehtijuttua tekemässä olleen Kukkasen Liisan ja niin me pentuja siinä hieroimme ja kuivattelimme. Unisiahan ne olivat nukutusaineen johdosta mutta kun lopulta käsiimme tuotiin se vihreä, irronneena ollut pentu, saimme onnellisina todeta että meillä oli seitsemän elävää pentua! Enempää ei masussa ollutkaan eli tämä erä oli voitettu!

Kohta tuotiin Lakikin salista pois ja punnituksen ja hoitajan tarkastuksen jälkeen yritimme saada pentuja tissille. Muutama oli vielä liian uninen mutta muutama tarttui heti toimeen. Pienintä poikaa piti vielä herätellä kun se alkoi tuntua kylmältä. Kotimatkalle lähdettiin sitten pennut pakattuna lämminvesipullojen viereen. Kukkasen Liisa otti kuviakin, ensimmäiset onkin jo nähtävänä Koirafanituksen sivuilla täällä

Autossa pennut alkoivat olla jo täysin hereillä. Minä kalastelin niitä laatikon laidoilta kun ne olivat hyppäämässä milloin mihinkin suuntaan. Kun tulimme kotipihaan, laskin ne... ja yksi puuttui! laskin uudelleen ja uudelleen, ei missään? Lopulta huomasin että se oli kaivautunut laatikon pohjalle pehmusteiden alle lämpöpullon viereen.

Kotona Asko tuli ottamaan pennut vastaan.

Sitten alkoikin taistelu. Laki oli vielä liian tokkurassa hoitaakseen pentujaan, eikä se suostunut menemään pentulaatikon lähellekään. Aluksi sain sen huijattua laatikkoon maate kun pennut olivat pikkukopassa, sitten asettelin varovasti pennut sen viereen. Luulen että jokainen sai tässä vaiheessa vähän maitoa. Toista kertaa tämä konsti ei onnistunutkaan vaan mun piti viedä yksi pentu kerrallaan sinne missä Laki sattui olemaan. Tässä kohden kunniamaininnan ansaitsi Urho-herra, se pienin poika, joka tarttui heti tissiin vaikka pidin sitä kädessä ja Laki seisoi keskellä lattiaa. Välillä yritin vain lämmittää pentuja sillä meillähän on vähän viileä.

Kolmen maissa Laki kävi ulkona, sen jälkeen se söi. Jonkinaikaa se oli tätä ennenkin jo katsellut pentulaatikkoon ja vinkunut, nyt sain sen houkuteltua laatikkoon ja maate sinne niin että sain pari pentua aseteltua sen viereen. Sitten makailin retkisängyssä vieressä, ja lopulta uni vei voiton. Pikapuoliin havahduin siihen että oli "liian hiljaista"... katsahdin laatikkoon ja siellähän Laki pötkötteli kyljellään, kaikki pennut tisuilla. Nukahdin uudelleen.