Aika menee kuin siivillä ja toki kiirettäkin on pitänyt, pentujen hoito ja muu niihin liittyvä touhu käy kyllä ihan työstä. Vieraita on käynyt joka päivä, parhaina aamuin illoin, ja pennut vaativat jo paljon leikkimistä ja käsittelyä. Unohtamatta tietenkään siivoamista.... töistä tullessani keittiö on kuin hävityksen kauhistus ja sanomalehtiä saa vaihtaa hikipäässä. Lattianpesuainettakin on kulunut jo pullollinen :D

Toki enin osa ajasta kuluu ihan vaan istuskellessa keittiön lattialla ja ihastellessa niiden touhuja. Silläpä en ole ehtinyt tänne blogiinkaan juuri mitään päivittelemään.

Pennut ovat saaneet uudet kutsumanimet, mutta jatkan tätä blogia niiden syntymänimillä selkeyden vuoksi. Suullisesti kuitenkin puhuttelemme niitä niiden uusilla nimillä. Tulppikselle ei ole keksitty vielä uutta nimeä: toisaalta miksei se voisi jäädäkin Tulppikseksi kun se selvästi jo nimensä tuntee? Mietinnässä kuitenkin on joku vaihtoehto, ehdotuksia otetaan vastaan!

Laki ei enää viihdy pentujen seurassa: se käy aamulla, iltapäivällä ja illalla "laskemassa" pennut ja samalla ne saavat hiukan imeä. Onhan se jo osansa tehnyt ja sen on aika alkaa kuntoilemaan ja urheilemaan jälleen :) Pennut syövät nappula-aterian kolmesti päivässä. Monet pennunkasvatusohjeet neuvovat syöttämään pennut neljästi mutta minä en kerta kaikkiaan käsitä mihin väliin sen neljännen aterian laittaisin? Ne syövtä aamulla siinä 7-9 maissa, iltapäivällä riippuen työrytmistä 2-5 välillä ja kolmannen kerran vielä ennen yötä 11 maissa. Ne eivät vaikuta missään välissä nälkäisiltä joten kaipa tuo riittää. Ruokaa olen antanut niille niin paljon kun ne haluavat, siinä vaiheessa kun viimeinenkin pentu poistuu kupilta saa joku aikuisista koiristamme loput välipalaksi.

Tai siis, pitää sanoa kupeilta. Nimittäin Tulppis heittäytyi herraksi talossa ja alkoi suorastaan raivoisasti vahtia ruokakuppia ajaen toiset pennut sivuun. Tokihan siitä kaikki saivat silti syödäkseen, nälkäiset pennut kiersivät Tulppiksen toiselle puolelle kun se ärhenteli toisella puolella olevalle pennulle, mutta Tulppiksen itsensä parhaaksi päätin palauttaa ruokarauhan ja nyt se saa syödä omasta kupistaan. Muilla pennuilla ei ole ongelmia aterian jakamisen kanssa.

Tulppis on myös alkanut ruopia maata pissattuaan. Siinä kirjaimellisesti kusi lentää kun se ensin pissaa lattialle vaikka osuisikin sanomalehdelle, kun se alkaa ruopia takatassuillaan. Kova jätkä olevinaan. Tulppis on muutenkin taas kehittynyt huimasti, nyt ainoa merkki sen ongelmista on enää nukkuessa tapahtuva lihasten nykiminen. 

Pilkkutyttö oppi ensimmäisenä kipittämään portaat ylös ja alas. Isommat pojat kyllä olivat kiivenneet rappusia yksi kerrallaan mutta Pilkkutyttö menee ne sujuvasti pomppimalla yhtäjaksoisesti koko matkan keittiöstä ulos ja takaisin sisään. Muutenkin se on kova tyttö pomppimaan ja sillä tuntuu olevan hyvä tasapaino ja takajalkojen hallinta.

Taisteluleikit alkavat olla tosi rajuja. Pennut kaikki pitävät vetoleikeistä ja vetäessään myös ravistavat lelua. Nyt pitäisi vaan saada suunnattua kaikki veto- ja repimishalu leluihin, ei ihmisten vaatteisiin. Suurin osa pennuista kun menee lapsiperheisiin ne on käytännössä pakko saada ymmärtämään että vaatteissa ei roikuta. Erityisesti pidän Mustajalan leikkimisestä, se puree hyvin koko suulla eikä korjaile otettaan, murisee kylläkin.

Ulkona ne viihtyvät päivä päivältä paremmin. Reviiri laajenee ihan huomaamatta... nyt olen alkanut viedä niitä ulos suoraan keittiön ovesta mutta sitten löytänyt tassunjälkiä Dodgen tallin edestä. Muutaman kerran tosiaan laitoin pennut keskenään pihaan siksi aikaa että sain lattian luututtua. Nyt en uskalla enää jättää niitä yksin etteivät ne mene tielle tai isojen koirien puolelle. Onneksi Asko on aika ahkera niitä vahtimaan. Seuraavaa pentuetta suunnitellessa täytyy kyllä ehdottomasti rakentaa jonkinlainen tarha jossa pennut pysyvät. 

Toinen matokuuri taisteltiin pentujen kurkkuun toissapäivänä. Annoin jälleen Canexia kuten 3-viikkoisenakin. En ole nähnyt niiden ulosteissa matoja mutta muutamalla maha vähän römpötti joten on hyvin mahdollista että loisia oli. Nyt ne muuten liikkuessaan enemmän ovat alkaneet rungoiltaan tiivistyä, ja Punanenäkään ei ole enää pullukka, Pläkkikaula on saanut painossa sen kiinni! Nuo pojat panavat nyt 4450 grammaa. Kryptis-tyttö on jäänyt pienimmäksi kuten asiaan kuuluukin, se painaa 3660 grammaa.

Pentujen paperit tulivat jo Kennelliitosta, Koira-Netissäkin ne jo näkyvät. Maanantaina mennään eläinlääkäriin silmä- ja terveystarkastuksiin. Sitten pikkuhiljaa ne lähtevät uusiin koteihin. Kyllä niitä tulee ikävä. Näistä viimeisistä viikoista täytyy ottaakin kaikki irti ja nauttia pentujen kanssa puuhastelusta :)