Jännittävissä tunnelmissa ajoimme Kirkkonummelle. En ollut ihan varma olisiko Lettu vielä päivillään, mutta pyhäpäivän suoma lisäaika kannatti käyttää hyödyksi. Ainakin koirat saisivat tutustua toisiinsa.

Sovimme Jannican kanssa että nuoripari saisi tavata "päiväkävelyn merkeissä" mutta hetikohta kun ne olivat sanoneet kuonopäiväät, Seamus oli jo kipuamassa selkään. Eikä Lettu ollut ollenkaan eri mieltä... hädintuskin saimme kuljetettua ne vähän syrjempään!

Astuminen ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen. Molemmilla taisi olla intoa enemmän kuin taitoa... Seamus hyppi selkään, nylkytti hieman ja pudottautui alas. Lettu tyrkytti itseään mutta kriitisellä hetkellä se aina hieman liikkui. Välillä Lettu oli selällään maassa ja välillä koirat halailivat tulisesti. Kumpikaan ei kuitenkaan ärähdellyt eikä vastustellut, ehei.

Pakko oli antaa koirien jäähdytellä, sitten yritettiin uudelleen. Meininki jatkui samanmoisena. Nyt Seamus kuitenkin oli jo huulilla ja taisi käväistä sisälläkin. Tässä vaiheessa Lettu hieman vinkaisi ja Seamus kohteliaana nuorena miehenä pudottautui alas.

Seuraavan huilitauon jälkeen Seamus oli sitä mieltä että antaa olla. Vaikka Lettu houkutteli sitä leikkiin, ei Seamus enää ottanut typyä tosissaan. Antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa?!? Päätimme jättää hommat sikseen ja palata asiaan ylihuomenna.