Eilen oli se kauan odotettu päivä, astutuksesta oli kulunut 63 vrk. Kaikki tarvittava (tai mitä arvelin tarvitsevamme) oli käden ulottuvilla ja etsin koirasta merkkejä alkavasta synnytyksestä; läähätystä, vaikean näköistä oloa tai edes hännän asennon muutoksia. Vaan ei mitään. Kävin pikaisesti kaupassa ja pelkäsin etä sillä aikaa jotain tapahtuisi, mutta ei. Illallakin piipahdin naapurissa mutta silloinkin Lettu vain nukkui. Lämpöjen seuranta noudatti samaa rataa kuin ennenkin, ei merkittävää lämmön laskua eikä toisaalta kuumeiluakaan. Pentujen liikkeet tuntuivat ja näkyivät.

Ulkona Lettu olisi halunnut leikkiä, se kantoi keppejä ja palloja ja juoksi tanner tömisten veneiden perässä. Teki hienoja luovutuksia ja sivulle siirtymisiä, selvästikin sitä nyt vaivaa kun ei olla treenattu vähään aikaan enää mitään, tottista ei pitkään aikaan!

Tässä on viimeinen - ja toivottavasti se sellaiseksi jääkin - massuposeeraus. Vatsalinja on jo melko vaakasuora, vaikka aina luulin ettei se Letun ruumiinrakenteella ole edes mahdollista! Alla myös muutama kuva joissa matami leikkii.