Lakin juoksu alkoi jokseenkin kuten odotinkin, maaliskuun lopulla heti Letun juoksun perään. Astutusreissun suunnittelu töytyi tietenkin aloittaa töistä: ei ole itsestäänselvää että vuorotyöläinen saa vapaata ihan milloin vaan, ja nytkin arvelin tärppipäivien osuvan viikonlopulle. Olen kuitenkin tehnyt ahkerasti ylitöitä ja (kai) ansainnut niistä hyvitystä, niinpä ravintolapäällikkömme järkkäsi minulle neljä ylimääräistä vapaapäivää käden käänteessä. Kiitos siitä!

Laivalippujen varaamisen jätin tarkoituksella viime tippaan. En halunnut mennä Ahvenanmaalle turhan aikaisin. Juoksun edetessä kallistuin ajatukselle lähteä matkaan torstai-iltana jolloin olisimme perillä perjantaina päivällä, tuo olisi juoksun 14. päivä. Kuitenkin jo keskiviikkona havaitsin että Lakin vuoto alkoi olla kirkasta ja aloinkin pelätä että se menisi ohi!

Torstaina sitten ajoimme Turkuun ja olimme siellä hotellissa ytötä. Olin jo jokseenkin varma että Lakilla ei enää mitään juoksua olekaan, mutta sitten kun iltalenkillä vastaan tuli ensimmäinen koira, Laki alkoi kiskoa tämän suuntaan ja vinkua perään - yleensä se ei ole millään muotoa kiinnostunut vieraista koirista. Oikealla asialla siis oltiin :) Aamusella käytiin vielä "merkkaamassa" Turun linnan puisto, sitten ajoimme laivaan.

Olin varannut halpishytin ja Laki asettui sinne kotoisasti makailemaan vaikka mukana ei ollut edes minkäänlaista makuualustaa. Sen verran olin kuitenkin varovainen että laitoin sen tikapuihin hihnalla kiinni kun itse lähdin hytistä pois, Lakihan on melko taitava avaamaan ovia.

Saavuttuamme Maarianhaminaan kävin buukkaamassa varaamani hotellihuoneen ja hotelli Strandnäsin henkilökunta (=1 rouva) halusi kovasti että käyn tarkistamassa että huoneeni on sopiva, lisäksi hän kyseli haluanko parkkipaikalle jonkinlaisen paikkavarauksen - olin kertonut että minulla on koira autossa yötä. Vakuutin kaiken olevan hyvin. Sitten jatkoimme matkaa Ullan ja Boriksen luokse. 

Ulla oli sopinut Boriksen kasvattajan Monican kanssa että hänkin tulisi paikalle. Monican laiva saapui kuitenkin vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Päätimme lähteä koirien kanssa kävelylle jotta nuoripari saisi ainakin tutustua toisiinsa. Lakillahan oli myös takanaan melkoisesti autossa ja laivan hytissä istumista joten pieni liikunta oli varmasti paikallaan.

Boris olikin heti Lakista kiinnostunut, Laki vain vähän pyörähteli sen edessä. Kävellessämme pidimme molemmat koirat hihnassa mutta toki annoimme niiden nuuskutella ja pussailla mielin määrin. Päästyämme metsän siimekseen Boris teki pari selkäänhyppy-yritystä. Sillä olikin hauska tekniikka: se otti oikein vauhtia ja syöksyi päätäpahkaa Lakin päälle. Olisiko se sitten ollut kolmas yritys kun se pääsi selkään, se meni samaa vauhtia sisään asti. Laki ei psitänyt ollenkaan hanttiin, mutta kun Boris alkoi paisua, Laki kiljaisi ja yritti alta pois. Siinä vaiheessa olimme kuitenkin mekin jo tilanteen tasalla ja kaulapannassa kiinni - karkuun ei enää päässyt. Koirat olivat kiinni arviolta viitisestoista minuuttia joskaan kumpikaan meistä ei tullut katsoneeksi kelloa.

Kävimme kahvittelemassa ja kirjoittamassa astutussopimuksen. Sitten minä lähdin Lakin kanssa kahdestaan vielä vähän pidemmälle kävelylle. Palatessani Monica olikin saapunut ja oli iloisesti yllättynyt kun kerroimme koirien jo hoitaneen hommat! Sovimme aamuksi toisen tapaamisen.

Aamutreffeillä ei enää tarvittu tutustumista eikä muitakaan esileikkejä, Boris ja Laki kävivät tositoimiin heti. Reilut viisitoista minuuttia nytkin olivat nalkissa. Toimituksen jälkeen vähän valokuvailtiin ja sitten taas me ihmiset kahviteltiin. 

Lähdin hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä Maarianhaminaan, sillä lipussani oli jotain sotkua autopaikan kanssa. Kävimme myös Lakin kanssa kävelyllä meren rannalla. Meri oli rannoilta vielä jäässä mutta paljonhan tuolla oli katseltavaa muutenkin.

Paluumatka laivassa menikin jo rutiinilla. Onnistuin jopa nukahtamaan hytissä pari tuntia joten laivan tultua satamaan paahdoin sitten samaa kyytiä kotiin.

Nyt sitten odotellaan kaikki peukut ja varpaat pystyssä :)