Perjantai-aamuna aloin olla jo huolissani. Viikonloppu tulossa ja synnytys ei ota käynnistyäkseen. Lämmöt eivät olleet käyneet alhaalla, vaikka torstai-ilta jo näytti lupaavalta... Soittokierros tutummille eläinlääkäreille kuitenkin lisäsi huolenaiheita: mihinkään ei tuntunut mahtuvan, ainoastaan yksi klinikka olisi ottanut vastaan mutta hekään eivät olisi pystyneet leikkaamaan jos tarve olisi.

Seuraava soittokierros suuntautui Letun kasvattajalle Birgitta Hanssonille sekä muutamalle muulle colliekasvattajalle joiden tiesin painineen synnytysongelmien kanssa. Kaikkien viesti oli sama: Jos pennut halutaan elossa, älä odota viikonloppuun! Siispä jatkoin eläinlääkäreille soittelua.

Onneksi huolelliseksi ja hyvämaineiseksi paikaksi tietämäni Pet-Ami otti meidät vastaan. Eläinlääkäri Hanna Oksalahti suoritti Letulle ensin sisätutkimuksen, ja totesi että synnytys ei todellakaan ole käynnistynyt. Emättimen sisällä oli kuitenkin hieman vihertävää vuotoa joka viittaisi istukan irtoamiseen, ja kun päivät olivat jo yli, päätettiin Lettu leikata. Heti. Hoitaja tuli ajelemaan Letun mahakarvat, sille laitettiin tippa ja masu pestiin. Lettua jännitti aivan älyttömästi, se yritti nojata minut seinän läpi ulos. Kun se vietiin leikkuriin minut käskettiin pois heti koiran nukahdettua.

Siinä sitten tepastelin hermostuneena tunnin verran. Kerran olin kuulevinani pennun vikinää mutta en voinut olla varma. Lopulta minut haettiin sisälle ja siellä odotti surullinen näky.

Yksi ponteva pentu oli tiukasti kiinni vielä nukkuvan Letun tississä, kaksi makasi kuolleena pöydällä. Eäinlääkäri selvitti tilannetta: yksi pentu oli ollut jo  mahassa kuolleena, toinen oli erittäin heikkona ja elvytysyrityksistä huolimatta menehtyi. Kolmas olikin sitten pirteä ja terhakka, onneksi! 
Kaikki kolme olivat tricolor narttuja.

Pentujen kuolemaan ei ollut löytynyt mitään syytä. Ne olivat täysin kehittyneitä ja "valmiita", ja jos synnytys olisi käynnistynyt oikeaan aikaan ne todennäköisesti olisivat syntyneet elävinä. Synnytyksen käynnistymättömyyteenkään ei löytynyt mitään yksiselitteistä syytä, osasyynä saattoi olla pieni pentue. Perinnöllinen taipumus tällaiseen olisi mahdollista, mutta ainakin Letun emä on ollut hyvä synnyttäjä, tosin sillä on aina ollut suuret pentueet. Letun isä Antti sensijaan on syntynyt keisarileikkauksella, mutta tietääkseni sen emä Bella on kuitenkin myös synnyttänyt normaalisti. Myös nartun korkea ikä saattaisi olla riskitekijä, mutta Lettuhan on juuri täyttänyt neljä eikä sitä voida vielä pitää vanhana ensisynnyttäjäksikään.

Kun Lettu alkoi heräilemään, se kauhistui pentua ja juoksi sitä karkuun sen minkä hoippuvilla jaloillaan kykeni. Kuitenkin kun laitoimme pennun kuljetuslaatikkoon Lettu alkoi vinkua sen perään. Autossa Lettu matkusti omassa häkissään ja pentu pahvilaatikossa lämpimällä vedellä täytettyjen kumihanskojen ympäröimänä, vieressäni Askon turvaistuimella.