Laki on  nopea tyttö, se on huomanttu ennenkin. Nyt kun juuri maanantain treeneissä aloin miettiä että jokohan se kohta tekee juoksut, seuraavana päivänä se jo tiputti. Todennäköisesti se siis maanantaina jo aloitti, en vaan tullut tutkineeksi sen tarkemmin.

Olisin halunnut vielä odotella että useampia Lakin aikaisemmista pennuista olisi ehditty käyttää lonkka- ja kyynärkuvilla ennen päätöstä astutuksesta. Mutta Lakille valitsemani sulho on jo iäkäs, sen puolesta odotteluun ei ollut enää varaa. Lisäksi, vaikka ekassa pentueessa onkin nyt yksi kyynärvikainen, ei muilla ole ollut mitään ontumia eikä sen puoleen syytä epäillä sairauksiakaan. Sukurasitusta näillä ei mielestäni ole sen enempää kuin nahkoilla keskimäärinkään. Lisäksi nyt valitsemani uros on pieni, ja sen puolesta toivon jälkeläisitäkin tulevan hieman pienempiä kuin nämä ensimmäiset, ja se mahdollisesti vähentäisi kasvuhäiriöiden riskiä.

Herra tuleva isä on siis Topi, Auringonkukan Äijälle Toivoa. Olen aikoinaan harkinnut Topin käyttöä jo Letulle ja kävin silloin Topiin tutustumassakin. Pidin kyllä näkemästäni silloin mutta Letulle sitten valikoitui sulhaseksi Seamus - tätäkään valintaa ei ole tarvinnut katua! No, nyt olin ajatellut Topin olevan oikein sopiva sulho Lakille. Lakillahan on tekemisen asennetta ja äitiinsä verrattuna se on suorastaan kiihkeä. Topilla on hyvät hermot ja sen suku on tuottanut hyviä harrastuskoiria, jopa useita eri lajien valioita!

Astutusreissun suunnittelussa oli yksi pikku mutka. Topi asuu kaukana Kemissä ja minun olisi pakko olla Ikaalisissa tiistaina koko päivän. Juuri se tiistai olisi laskelmieni mukaan ehkä paras astutuspäivä, 15. juoksun alusta laskien.. Viimeksi otettiin proget 16. päivä ja astutettiin silloin myös, 17. päivä uudestaan. Mutta viimeksi se astutus menikin vähän myöhäseen sillä pennuthan sitten syntyivät aika aikaisin. 

Lähdin Lakin kanssa ajelemaan Topin asuinseudulle pohjoiseen sunnuntaina, Lakin juoksun 13. päivä. Keli suosi kyllä mutta olihan tuolla Meri-Lapissa vähän viileämpi kuin täällä Keski-Suomessa... onneksi mulla oli autossa jotain treenivaatteita joita sitten kiskoin ohuiden caprihousujen päälle!

Saapuessamme Topin luokse päästimme pariskunnan tutustumaan toisiinsa. Hetihän ne olivat jutun juonessa kiinni mutta tokihan Laki juoksutti sulhasta ympäri pihaa ja vähän teeskenteli vaikeasti tavoiteltavaa. Otin Lakin sitten hihnaan jotta Topin ei tarvitsisi kilometritolkulla juosta, ja hetihän Topi aloitti selkään hyppimisen. Vaan ei oikein onnistunut: hyppi selkään, nylkytti vähän kauempana ja hyppäsi sitten pois. Tätä peliä mitä on ennenkin nähty, ja ajattelin jo että turhako reissu ajettiin? Vai oliko vielä liian aikaista? Laitettiin koirat huilimaan, Laki autoon ja Topi sisälle, ja juotiin kahvit. Sitten yritettiin uudelleen.

Nyt ei tarvinnut kauaa katsella kun Topi oli jo kunnolla kiinni. Molemmat oli ihan rauhallisina siinä, vähän toki tuettiin kun Topi pienenä uroksena oli vähän hankalan näköisenä siirryttyään ison Lakin viereen. Tosiaan, näillä ei näyttänyt kokoeroa olevan juuri ollenkaan! 

Vielä kirjoitettiin paperit ja sitten yöksi ajoin serkkuni vieraaksi Tornioon. Aamulla palasimme Topin luokse. Tällä kertaa ei häähommissa aikailtu ja astutus sujui ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kääntymisineen kaikkineen. Sitten otettiin vielä muutamia kuvia pariskunnasta. laitettuani lakin autoon otin vielä Topista muutaman kuvan: ensin Marjo yritti saada sitä poseeraamaan huonolla menstyksellä mutta sitten Topi itse keksi alkaa leikkiä jollain roskapussilla ja koko koirahan muuttui kuivakkaasta 10-vuotiaasta muoreksi pojanklopiksi! Samaisen roskapussin kanssa saatiin sitten paremmat poseerauskuvatkin! Joskus ne parhaat motivointivälineet on tosi yksinkertaisia...!

Ajoimme sitten Lakin kanssa takaisin Jyväskylään, toivoaksemme monen pienen Topin ja Lakin kanssa :)