Tulppis on jatkanut kasvuaan samalla käyrällä kuin muutkin. Sen ensimmäinen elinviikko oli vaikea ja siksi se on nyt porukan pienin. Ilmeisesti kasvun pysähtyminen ekalla viikolla vaikutti myös sen muuhun kehitykseen: se on fyysisesti jäljessä sisaruksiaan ja jää helposti jalkoihin. Se liikkuu vielä huterammin kuin muut, kaverit tönäisevät sen kumoon helposti eikä se ehdi tissille ensimmäisten joukossa ja lopulta se ei mahdu sekaan. Siksi olen antanut sille edelleen koko ajan maitoa tuttipullosta. Lisäksi aloitin sille ensimmäisenä myös kiinteän ruuan, ja onneksi sille ruoka maistuu! Ensiksi tarjosin sille turvotettuja nappuoita ihan kädestä ja kun se on jo tottunut kädestä etsimään tuttipullon ei tässä ollut mitään ongelmaa. Muutaman päivän päästä annoin sille jo ruokakupin eteen ja se poikahan söi!

Kuluneella viikolla tuli kuitenkin selväksi että Tulppiksella on muitakin ongelmia. Se kulkee pää koko ajan hieman vinossa ja sen toinen korva on liimaantuneena päähän eikä liiku ollenkaan. Sen takajalat liikkuvat huterasti, ikäänkuin hypähdellen ja takaosa heittää sivuun helposti. Tulppis kaatuu yleensä aina vasemmalle kyljelleen ja sen on vaikea päästä tästä ylös: helpoiten se nousee kierähtämällä selän kautta toiselle kyljelleen ja siitä ylös. Olen miettinyt vaikuttiko istukan irtoamista seurannut hapeton tila sen aivoihin vai oliko se pahasti puristuksissa synnytyskanavassa? Vai molempia? Entä sen ensimmäisten päivien kuivuminen, kärsikö lihaksisto ja hermosto siitä?

Liikkuminen kuitenkin paranee päivä päivältä ja tänään kiinnitin huomiota siihen että sen takajalat liikkuivat jo leveämmällään eli sen lihakset tosiaan ovat vahvistuneet. Se myös on iloinen ja leikkisä eikä se valita. Laki hoitaa sen siinä missä muutkin pennut eikä mitenkään hyljeksi Tulppista. En kuitenkaan uskaltaisi myydä tai edes antaa sitä eteenpäin koska en voi taata millään tasolla sen terveyttä. Niinpä olemme päättäneet pitää Tulppiksen itse. Se saa jäädä meille ilman mitään tulevaisuuden paineita, siitä kasvaa sellainen koira kun kasvaa ja sen kanssa harrastetaan jos siitä harrastuksiin on. Ennenkaikkea, se täyttää sydämissämme jo vuosia kaihertaneen merleurosvajauksen :)