Edellisen astutuksen ja tyhjäksi jäämisen - ja kenties ikävuosienkin myötä Laki piti pidemmän välin juoksussaan kuin tähän asti. Tai sitten se vaan mukavasti ajatteli minua ja kilpailuviettiäni - juoksu alkoi heti viimeisten suunnittelemieni agikisojen jälkeisenä päivänä. Meillä oli monenlaista urossuunnitelmaa ja lopulta kaikki jouduttiin muuttamaan. Suunnitelmien muuttumisista ja syistä en ala tähän kirjoittamaan, kiinnostuneet voivat kysyä minulta suoraan. Tässä blogissani keskityn oleelliseen eli toivottavasti tulossa olevaan pentueeseen.

Kaiken säätämisen ja ympäri Suomea ajelun jälkeen päädyimme hieman erilaiseen ratkaisuun, toki tätä(kin) vaihtoehtoa oli punnittu jo ennakkoon. Mutta kaikessa tiimellyksessä jouduin pyörtämään joitakin yleviä periaatteitani ja yhtäkkiä huomasin olevani tilanteessa johon en uskonut ikinä joutuvani: on kätevää että aiemminkin astunut uros asuu meitä lähellä ja että koira ja sen omistaja on minulle entuudestaan tuttu. Nimittäin 300 km päästä kotoa otettu progearvo 8 paljasti että Laki olisi kiireesti saatava astutettua, oman narttuni tuntien tiesin että tuo lukema tulee nousemaan huimaa vauhtia. Ja toki, olihan menossa jo 16. juoksupäiväkin. Niinpä sitten soittelemaan uudelleen Ninalle (olin jo vähän ennakoinut että näin saattaisi käydä) ja talla pohjassa halki pimeän, lumisen ja jäisen maiseman.

Illalla kahdeksan maissa saavuimme maalaistalon pihaan missä Ahti otti meidät haukkuen vastaan. Tässä ei aikaa enää tuhlailtu vaan pienen nuuskuttelun jälkeen käytiin asiaan. Ehkä vähän turhaankin siinä kiirehdin sillä Laki ensin vähän murisi ja meinasi antaa hammasta Ahtille. Toisaalta tämä voi kertoa myös siitä että lähestytään sopivien aikojen loppua mutta enemmänkin luulen olleen kyse siitä että Laki haluaa olla oman itsensä herra ja "päättää itse". Onneksi Ahti ei moisesta hetkahtanut, muutaman kyljeltä ja kaukaa hyppäämisen ja ympäripyörimisen jälkeen se ponnisti selkään ja löysi itsensä oikeaan paikkaan. Tässä vaiheessa Lakikin vain kuunteli ja seisoi nätisti paikoillaan. Koirat olivat kiinni sopivan aikaa (taaskaan en älynnyt kelloa katsoa?) ja annoimme Ahtin kääntyä oman mielensä mukaan ja niinhän ne sitten olivatkin oppikirjamaisesti pyllyt vastakkain. Sitten kirjoiteltiin paperit ja sovittiin huomisaamulle vielä uudet treffit; jos ei vaikka enää päästäkään astuttelemaan niin ainakin hääkuvat täytyy ottaa. Ja nyt pidetään kaiki peukut ja varpaat ja tassut pystyssä että pentuja tällä kertaa saadaan!

Kotona olimme puoli kymmeneltä ja Laki söi hyvällä ruokahalulla, kävi ulkona ja sen jälkeen teki heti selväksi Letulle että hän on nyt rouva numero yksi talossa. Ei rähjäten vaan seisten pää ylhäällä, häntä rentona ja katse vakaana, niskakarvat hieman pörhöllään. Kurkusta kuului matala murina. Kun Lettu käänsi katseensa pois Lakikin kääntyi ja meni nukkumaan omaan petiinsä.