Kolme suurta virstanpylvästä pienen koiran elämässä saavutettiin tänään:

Paino ylitti kilon maagisen rajan, ja syntymäpaino on nyt kolminkertaistunut. Onhan tuo mokoma kasvatnutkin, jalkoja on tullut rutkasti lisää ja pääkin alkaa näyttää lassien päältä. Korvat elävät vähän omaa elämää, välillä ne lurpattavat, välillä ovat tiukasti takaraivoa pitkin ja välillä (enimmäkseen) terhakasti pystyssä.

Toinen tärkeä asia liittyy oppimiseen: neitikoira hoksasi miten haukutaan! Räyh räyh se sanoi, ja Lettu katsoi ihmeissään että mitäs tuo nyt komentelee. Pitihän sitä sitten kokeilla useamman kerran miltä se oma ääni suussa tuntuu...

Kolmas, vaan ei suinkaan mitättömin asia on silmien aukeaminen. Jo edellisiltana katsoimme että silmänurkat vähän kiiltelevät, ja aamusta heti toinen silmä oli koko matkalta raollaan ja toinenkin aukesi päivän mittaan. Vielähän ne ovat mitäännäkemättömät viirut mutta nopeasti ne siitä kehittyvät valmiiksi.

Lettu-äiti pääsi ensimmäistä kertaa kunnon metsälenkille. Laki oli nukkunut koko ajan, Letulla oli jo loppulenkistä vähän kiire autolle ja kotiin. Hyvää tämä tekee varmasti kun molemmat ovat aika tuhdissa kunnossa.