Nyt pari päivää on sujunut jo ihan rutiinilla. Lettu on rauhoittunut eikä höntyile minun perääni joka kerta kun nousen ylös, toisaalta se myös menee ulos itsekseen ja viipyykin siellä jonkin aikaa. Pentu nukkuu paljon ihan itsekseen, jos sen tulee kylmä tai nälkä se alkaa vinkua ja Lettu tulee hoitamaan. Onkin mielenkiintoista seurata äiti- ja pentukoiran suhdetta: miten hyvin ne tuntevat toistensa tarpeet ja miten luonto järjestääkin asiat sopivimmalla tavalla!

Lettu söi vähän huonosti neljäntenä päivänä, mutta sen jälkeen taas sille alkoi ruoka maistua. Ehkä tämä liittyi siihen että maitoa alkaa virrata enemmän ja sen myötä pentu otti oikein kasvupyrähdyksen. Omaa syömistään säätelemällä emokoira pitää maitoa laihempana jotta pennun masu ei menisi sekaisin. Tämä nyt on vaan oma teoriani mutta noin maalaisjärjellä päätelty.

Letun leikkaushaavasta on ihan pikkuisen tihkunut veristä nestettä, mutta sekin vähä oli jo kuivunut eikä haissut millekään, en siis vielä tehnyt sille mitään. Koska Letulla ei ole kovin suuret tissit (eikä varmaan tulekaan) haava ei hautoudu vaan saa mukavasti ilmaa - kuitenkin Letun maatessa se jää tissien väliin piiloon.

Pentulaatikkoon väkertämäni pussilakana oli periaatteessa ihan jees, mutta materiaali väärä. Tai ei oikeastaan vääräkään, mutta käyttämäni frotee oli niin vanhaa ja haurasta että hajosi heti. Nyt olenkin antanut patjan olla paljaaltaan, siinähän on todella vahvasta kankaasta tehty päällinen joka on lisäksi vedenpitävää. Periaatteessa sen siis voisi suihkuttaa sisuksen silti kastumatta läpimäräksi, toistaiseksi olen vain imuroinut siitä karvoja pari kertaa päivässä: Lettu ei tiputtele ja kaikki pennun pissat ja kakat on menneet parempiin suihin ;)