2 viikkoa tuli täyteen, aika on mennyt kuin siivillä. Ja toki tuokin että itse menin takaisin töihin loman jälkeen, vie päiviä nopeammin. Sääli.

kaksiviikkoispunnituksessa epnnuilla oli jo huimia eroja. Isoin, Punanenä (1237g) painaa ja melkein kaksi kertaa niin paljon kuin pienin, Urho (683g). Punanenä on kuitenkin selvästi pulska... mutta eiköhän sekin tuosta sutkistu kun lähtee liikkumaan. Jouduimme jo korottamaan pentulaatikon etulaitaa kun nuo kiipeilevät toistensa päälle ja siitä ei enää ollutkaan pitkä matka reunalle...!

Pennut tosiaan ponnistelevat kaikki nyt jaloilleen ja ryömimisen sijaan pyrkivät kävelemään. Onkin ihan ihmeellistä katsoa miten ne yht äkkiä muuttuvat ihan silmissä marsuista koiranpennuiksi! Tähän astihan Tulppis on ollut ainoa joka on selkeästi yrittänyt kävellä ja seistä, nyt ne tekevät sitä kaikki. Yllättäen Tulppis vaikuttaakin nyt hieman kömpelöltä sisarustensa seassa. Sen alussa viivästynyt kasvu on varmaan viivästyttänyt sen fyysistä kehitystä muutenkin: se ei löydä emon luokse eikä siellä tissille niin nopeasti kuin muut, se ei saa kunnon imuotetta niin helposti ja se kävellessään edelleen kaatuilee vaikka se on kävellyt (=yrittänyt kävellä) jo kaksi viikkoa. No, hiljaa hyvää tulee ja punnituksen jälkeen piirtämäni kasvukäyrät kertoivat että nyt Tulppis kuitenkin kasvaa ihan samaa vauhtia kuin muutkin, eiköhän se muukin kehitys sieltä tule vaikka tulisikin vähän myöhemmin.

 Tulppis

Toinen tärkeä virstanpylväs on silmien aukeaminen. Tässä(kin) asiassa ekana oli Tulppis: sillä toinen silmä sirritti jo keskiviikkoiltana, muilla pennuilla aukeneminen alkoi seuraavana ja sitäseuraavana päivänä. Kenelläkään ei tullut sen kummemmin mitään rähmää, joskushan pennuille tulee luomien alle ihan mätää tässä silmien aukeamisen yhteydessä. Ihan auki ne eivät vielä ole kenelläkään ja sittenkinhän menee joitakin päiviä ennenkuin näkökyky kehittyy mutta nyt ne jo reagoivat valoon ja räpsyttelevät silmiään. 

Lakille oli yhtenä iltana pakkautunut maito vasemmanpuoleiseen takatissiin ja se ei halunnut imettää. Koitin omilla käsillä hieroa kovettumia ja kun ne vähän pehmenivät, otin hyväimuisen pennun (ensiksi Urho, sitten Mustajalka) jota pidin juuri tuolla tissillä hetken. Sitten taas hieroin, sitten taas pidin pentua. Pikkuhiljaa tissi pehmeni mutta paakkuja siihen vielä jäi. Kun yö oli jo pitkällä annoin sille vielä puolikkaan tulehduskipulääkkeen ja menin nukkumaan. Aamulla Laki makasi kyljellään pentulaatikossa ja kaikki seitsemän pentua olivat omilla nisllään eikä merkkiäkään kovettumista. Huh, säikäyksellä siis selvittiin!

Ostimme viimein myös lämpöhuovan pentulaatikon alle. Vähän myöhäistähän tämä nyt on kun pennuilla alkaa oma lämpösäätely jo toimia kunnolla ja pakkasetkin näyttävät lauhtuvan, mutta tuleepahan nyt kokeiltua jos seuraavakin pentue sattuu syntymään talvella. Ainakin näin yhden yön kokeilun jälkeen tuo vaikuttaa ihan hyvältä ratkaisulta, se ei tee laatikosta kuumaa mutta estää tehokkaasti lattiasta hohkaavan kylmyyden. Latoin lämpöhuovan päälle vielä nuo solumuovia sisältävät makuualustat mitä muutenkin olen nyt pentujen alla käyttänyt. Koska huopa on iso (190cm pitkä) jouduin virittelemään toisen pään pentulaatikon reunan yli mutta hyvin tuo siinä näytti pysyvän.

Pennuilta on nyt leikelty kynsiä. Toisnaan se aiheuttaan raivoisan vastarintaliikkeen, toisinaan taas kyseinen pentu nukahtaa syliini kesken toimenopiteen. Kynsien leikkuu onkin hyvö muistuts siitä että pentujen kanssa pitää nyt koko ajan enemmän ja enemmän touhuta jotta ne leimautuvat ihmiseen ja niistä kasvaa mallikelpoisia koirakansalaisia.

 Mustajalka, Punanenä, Pläkkikaula sekä Pilkkutyttö pontevasti jaloillaan!